|
Kotka on suuren sataman ja tehtaiden kaupunki Kymijoen suulla. Sen maaseutualueet ovat kaupungin pohjoisosissa. Neljässä saaressa on ympärivuotista asutusta; tosin Kotkan keskustakin on rakennettu saarelle. Nykyiset rajansa Kotka sai, kun siihen liitettiin 1970-luvulla Karhulan kauppala sekä Kymin ja Haapasaaren kunnat. Sepra ry:n toiminta-alueeseen kaupungista kuuluu kaava-alueiden ulkopuolinen maaseutu.
Wiipurin läänin kalenteri
Väestö ja sivistysolot:
Kymi (pääosa Kotkasta)
Väestö on kasvultaan ja näöltään keskulaista. Pukutapa on tehdaspaikoissa muodostunut kaupungin kuosin mukaiseksi, maaseudulla sitä vastoin käyttävät miehet sinertävää suoraselkäistä sarkanuttua, naiset napitettua ?röijyä? ja punarantuista hametta. Päähineenä on valkea huntu ja jaloissa punaiset sukat sekä matalat kengät.
Yleishyödyllisiä toimia harrastetaan pitäjässä, etenkin tehdaspaikoissa, innolla. Useita kansakouluja, sivistystä harrastavia seuroja ja lukutupia on vaikuttamassa henkisen virkeyden elpymiseksi. Näitä paitse toimivat joka tehtaalla vapaaehtoiset palosammutuskunnat jäseniensä eduksi ja hauskuudeksi.
Kotka (osa nykyistä Kotkaa):
Ja eipä lienekään nykyjään maassamme monta kaupunkia - kaupunkioikeudet annettiin Kotkalle v. 1878 - joka voisi vetää vertoja tälle paikkakunnalle vilkkaan liikkeensä puolesta. Tullitulotkin esim. v. 1890 tekivät 352,283 markkaa. Kaupunki sijaitsee saarella Kymijoen itäisen haranteen suussa, jonka saaren joka puolella löytyy erittäin edullisia ja merituulilta suojattuja satamia.
Itse kaupunki ulkoasunsa suhteen ei ole erityisen arvosta, sillä rakennukset, lu´ultaan 250 vaiheille, ovat mitättömän näköiset, kadut hoidon puutteessa j. n. e., mutta tämän kaiken pian unhoittaa, kunhan hetkiseksi pistäytyy satamaan. Täällä vasta huomaa eloa ja yhtämittaista toimintaa, näyttää ihan kuin kellään ei olisi yön eikä päivän lepoa. Laivoja jos minkä kokoisia ja minkä muotoisia tulee ja menee ehtimiseen, itsekullakin oman maansa lippu maston nenässä. Näitä hetkisen tutkittuaan ei luulisi katselevankaan Suomemme, vaan jotain suuren maailman merisatamaa. Tähän hyörinään ja pyörinään sekaantuu satojen merimiesten laulut, lautojen ryske, rautatieveturien kimakat vihellykset sekä sahojen alituinen suhina ja jyrinä.
Lähde: Wiipurin läänin kalenteri 1893, toimittanut Otto Imm. Helander |